Taideyliopisto
HELDA-julkaisuarkisto lisaaTaideyliopistonJulkaisujen näkyvyyttä， käyttöä ja vaikuttavuutta。Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä， opinnäytetöitä， taiteelista tutkimusta, tutkijoiden artikkeleita, julkaisusarjoja sekä oppimateriaaleja。Aineisto on vapaasti saatavissa(开放获取)。Arkistoon tallennettujen aineistojen säilytyksestä huolehditaan, ja ne saavat pysyvän verkko-osoitteen。
Aineiston sisältöä koskevat kysymykset voi lähettää osoitteeseenlib@uniarts.fi
Kokoelmat
- Artikkelit (OA-rinnakkaisjulkaisut)[55]
- Hallinnon julkaisut[13]
- Julkaisusarjat[166]
- Konferenssijulkaisut[6]
- Lehdet[64]
- Muut julkaisut[18]
- Opinnaytteet[882]
- Oppimateriaalit
Uusimmat julkaisut
-
（Taideyliopiston Kuvataideakatemia，2021)Mitä在nykyinen taidegrafiikka ja millaista teoriaa se tarvitsee?印刷材料:kerroksia -kirjan seitsemän kirjoittajaa pohtivat artikkeleissaan taidegrafiikan olomuotoja。Aiempina vuosisatoina graafisin menetelmin tuotettiin jäljennöksiä ja levitettiin kuvia。Vähitellen syntynyt moderni taidegrafiikka on puolestaan merkinnyt graafisten tekniikoiden kehitystä ja itsenäisen taidemuodon syntyä。Jäljentämisen rinnalla ja sijaan se perustuu nyt yhä moninaisempiin prosesseihin: heijastuksiin, toistoon vailla alkuperäistä mallia, kuv秋iseen ja vaikutelmien välittämiseen。关于tullut aika kääntää katse ja tekemisen keskipiste kuvapinnan ulkopuolelle ja taiteen materiaalisuuteen: taidegrafiikan merkityksiin välinekeskeisyydestä luopumisen jälkeen, jolloin välineellä On yhä merkitystä。
-
（2021)Tutkielma kuuluu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteelliseen tohtorintutkintoon kirkkomusiikin allalla。Tohtorintutkinnon aihe on liturginen kuoromusiikki paastonajan ja pääsiäisen sanoman kannattelijana。Vuosina 2016-2020 toteutettu taiteellinen opinnäyte koostuu kahdesta messusta, päiväjumalanpalveluksesta, passiodraamasta ja pääsiäisajan konsertista。Tutkielmassa analysoidaan ja vertaillaan kuoron liturgisia tehtäviä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päiväjumalanpalveluksessa ja messussa vuosien 1968 ja 2000 kirkkokäsikirjojen sekä niiden valmistelu- ja oheisaineistojen pohjalta。Tutkielmassa valotetaan myös kyseisten kirkkokäsikirjojen valmistelutyötä ohjanneita periaatteita。Tutkielma asemoituu liturgian ja kirkkomusiikin历史学家tutkimuksen kenttään。Menetelmänä在aineistolähtöinen sisällönanalyysi, ja tutkimusote在vertaileva。Tutkimuksen aineisto koostuu kirkolliskokouksen asiakirjoista, kirkkokäsikirjoista sekä jumalanpalvelusten sisältöä ja toteuttamista valottavista oppaista。Johdannon jälkeen luvussa kaksi tarkastellaan vuosien 1968 ja 2000 kirkkokäsikirjojen muotoutumiseen liittyneitä prosesseja sekä sitä， millaisiksi päiväjumalanpalvelus ja messu jäsentyivät käsikirjakomiteoiden työskentelyn myötä。Tässä luvussa valotetaan myös vuoden 1988 käsikirjakomitean määrittelemiä avainkäsitteitä (sisältölähtöisyys, dynaaminen vastaavuus, kontekstuaalisuus, tekstimusiikki) ja pohditaan sitä， miten nämä avainkäsitteet ohjaavat laulettua jumalanpalvelusmusiikkia ja kuoromusiikin liturgista käyttöä。 Luvussa kolme vertaillaan vuoden 1968 päiväjumalanpalvelusta ja vuoden 2000 messua kuoron käytön kannalta. Neljännessä luvussa pohditaan tarkasteltujen jumalanpalvelusjärjestysten mukaista kuoron käyttöä tohtorintutkinnon taiteellisen opinnäytteen liturgisissa osioissa. Molemmat tarkastelun kohteena olevat jumalanpalvelusuudistukset pyrkivät löytämään ihmisen kokemusmaailman kanssa resonoivaa jumalanpalveluksen kieltä. Niiden tausta-aineistossa todetaan, että jumalanpalvelus voi kadottamatta perimmäistä sanomaansa saada erilaisia, paikallisen toimintaympäristön huomioivia muotoja. Tämä koskee myös jumalanpalveluksen musiikkia. Vallitseva jumalanpalvelusmusiikki koettiin molempien uudistusten yhteydessä vanhahtavaksi ja kaavoihin kangistuneeksi. Aiemman kirkkokäsikirjan ihanteissa musiikki nähtiin sanomastaan nousevaksi, juhlallisen arvokkaaksi ja kirkolliseen tyyliin sopivaksi. Jälkimmäinen uudistus puolestaan korosti musiikin sisältölähtöisyyttä ja genrerajattomuutta. Molemmat uudistukset mahdollistivat varsin runsaan musiikin käytön jumalanpalveluksessa. Viimeisin uudistus avasi kuitenkin enemmän mahdollisuuksia kuoron käytölle. Päiväjumalanpalveluksen ja messun keskeisimmät erot kuoron kannalta koskevat jumalanpalveluksen alku- ja loppumusiikkia, psalmien ja vastausmusiikin käyttömahdollisuuksia sekä ehtoollismusiikin luonnetta.
-
（Taideyliopisto，2021)Julkisen tilan taiteen tilasta。Puheenvuoroja julkisen taiteen konteksteista -julkaisu koostuu artikkeleista ja puheenvuoroista julkisesta taiteesta, sen ajankohtaisista ilmiöistä ja tulevaisuuden suunnista。Artikkelien kirjoittajat edustavat monipuolisesti julkisen taiteen eri aloja, rakentamista, kaupunki- ja aluesuunnittelua, taidekonsultointia ja taidepalvelujen tuottamista, mediataidetta, kokemuksellisen taiteen uusia muotoja sekä ympäristötaidetta ja julkisen taiteen pedagogiikkaa。Kirjan teemat:•Väliaikainen julkinen taide ja uudet teknologiat•Ympäristötaide ja pienet paikkakunnat•Hallinto, kuratointi ja kaupunkisuunnittelu•Kokemuksellisuus ja pedagogiikka•Julkisen taiteen polemiikki
-
（2020)Opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa käsittelen sitä， kuinka erilaiset sosiaaliset pelot vaikuttavat ryhmätyöskentelyyn esittävien taiteiden alalla valosuunnittelijan näkökulmasta。Keskeinen kysymykseni on, miten pelkojen kanssa eläminen on vaikuttanut työskentelyyni ja millä keinoin voisin kehittyä parmmaksi tekijäksi。Opinnäyte koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäisessä käsittelen omia kokemuksiani sosiaalisista peloista ja ryhmätyöstä。Toisessa osassa käsittelen taiteelista opinnäytettäni Donkey Hot -musikaalia sekä sosiaalisista, että taiteellisista näkökulmista。Johdannossa esittelen tapahtumaketjun, joka johdatti minut näiden aiheiden äärelle。Ensimmäisessä osiossa kerron, kuinka erilaiset sosiaalisissa tilanteissa ilmenevät pelkotilat ovat vaikuttaneet elämääni ja siihen, millaiseksi ihmiseksi ja taitelijaksi olen kasvanut。Esittelen tutkimuksiani siitä， kuinka lapsuudessa opitut käyttäytymismallit syntyvät, ja miten ne ovat vaikuttaneet aikuisuudessa tekemiini tietoisiin sekä tiedostamattomiin valintoihin。阿卢克西·波丁sitä，米克西·奥伦päätynyt tekemään teatteria，佳昆卡läheisyyden kaipuu liittyy siihen。Tämän jälkeen esittelen havaintojani siitä， kuinka kokemani stresi, pelot ja masennus tuntuvat kietoutuvan yhteen yllättävällä tavalla。Ajatusteni vertailukohtana käytän muun muassa psykologi ja aivotutkija Lauri Nummenmaan ja kemian tohtori Susan Aldridgen tieteellisiin tutkimuksiin pohjaavaa ainestoa, sekä pitkän uran tehneen terapeutti Tommy Hellstenin teoksia。 Tämän jälkeen esittelen peloista johtuvan käyttäytymisen seurauksia, joita ovat havaintojeni mukaan kiltteys ja uhrautuvaisuus. Lopuksi pohdin, mikä on suurilta osin persoonallisuuttani määrittävän herkkyyden osa tässä yhtälössä, ja voisiko sen nähdä myös voimavarana. Toisessa osiossa esittelen taiteellisen opinnäytteeni Donkey Hot -musikaalin. Etenen kerronnassa kronologisesti lähtien liikkeelle siitä hetkestä, kun minut pyydettiin mukaan produktioon. Kuvailen prosessin etenemistä omien tuntemusteni ja kokemusteni näkökulmasta, ja esittelen taiteellista työskentelyäni niiden lomassa. Pyrin tuomaan esille sitä, kuinka ensimmäisessä osiossa käsittelemäni aiheet ja ilmiöt konkretisoituivat todellisessa ryhmätyötilanteessa. Analysoin prosessin herättämiä tuntemuksia ja pohdin, kuinka voisin ottaa niistä opikseni ajatellen tulevia produktioita. Viimeisessä osiossa tarkastelen lyhyesti mitä uutta olen oppinut itsestäni tämän kirjoitusprosessin aikana, miltä se on tuntunut ja miten haluaisin tulevaisuudessa työskennellä. Tarkastelen myös tämän opinnäytteen myötä löytämiäni havaintoja, jotka liittyvät onnistuneen ryhmätyöhön toteutumiseen. Kaikista tärkeintä onnistuneessa ryhmätyössä tuntuu olevan luottamuksen rakentuminen tekijöiden välille.
-
（2020)Kysyn tässä opinnäytetyössä: Mitä katsoja opettaa esityksestäni minulle?Tutkin tietoa, jota katsojat ja heidän olemassaolonsa esitystilanteessa minulle esiintyjänä mahdollistavat。Tein taiteellispedagogisen opinnäytetyöni käytännön osana encore n:o -esitysluonnoksen Teatterikorkeakoulussa elokuussa 2020。Luonnos oli sooloteos, jonka kautta tutkin, miten vaikutun katsojasta esitystilanteessa, miten katsojat ohjaavat minua ja ennen kaikkea - mitä opin katsojilta。Esitysluonnoksen proessin aikana kirjoitettu ja videoitu työpäiväkirja on opinnäytteeni pääasiallinen tutkimusaineisto。用in ensimmäisten yleisön edessä tetyjen läpimenojen jälkeen, joku työryhmän jäsenistä toteaa " meidän saaneen yleisöltä lisää tietoa esityksestä "。Tämä掌声在jäänyt vaivaamaan minua, joten päätin pysähtyä sen äärelle: mitä tämä mainittu tieto on, miten se välittyy katsojalta esityksen tekijöille ja miten siitä voisi vaikuttua?Pyrin tämän opinnäytetyön kautta artikuloimaan tätä yleisöltä saatua tietoa ja kehittämään kykyäni vaikuttua katsojasta。阿加特伦，että tavoitteeni toteutuminen mahdollistuu valitsemani työtavan kautta, sillä asetin siinä luonnosvaiheessa olevan esityksen katsojien eteen ja annoin heidän vaikuttaa minuun esiintyjänä ja minun kauttani esitykseen。Kirjoitan työn avaavassa prologissa tarpeestani luoda vuorovaikutteinen, rakkaussuhteen kaltainen tila minun ja katsojan välille。 Prologiin on liitetty huhtikuussa 2020 kirjoittamani manifesti, jossa haluan perustaa teatterin ihmisten ja ruumiiden välille, keskittyen jaettuun hetkeen ja dialogiin. Työn ensimmäisessä osassa avaan lukijalle tutkimuskysymystäni, tutkimustapaani ja lähtökohtiani tutkimukseen. Tutkin tutkimuskysymystä esiintyvässä ruumiissani tapahtuvaa havainnoiden ja artikuloiden. Pedagoginen ajattelu läpäisee taiteellista työtäni, sillä etsin taiteellisessa prosessissa reittejä vuorovaikutukseen ja valtasuhteiden uudelleen järjestymiseen. Kiinnostukseni vuorovaikutteiseen esitykseen on itänyt minussa pitkään ja koen löytäneeni tekijyyteni kodin vuorovaikutteisen esiintyjyyden ja katsojalähtöisen teatterin maailmoista. Etsin ja harjoittelen vuorovaikutteista tekijyyttä tämän työn kautta. Toisessa osassa kuvaan encore n:o-esitysluonnoksen prosessin vaiheita ja prosessin aikana kehittynyttä työtapaa. Kuvaan työtavan erityislaatuja: matkaa yksin, ilman työryhmää työskentelemisestä jaettuun kohtaamiseen yleisön kanssa, nautintoon ja mielihyvään perustuvia valintoja, yleisöstä vaikuttuvaa esiintyjyyttä ja luonnosmaista, leikkisää ja jatkuvasti muuttuvaa esitystä. Kolmannessa osassa paneudun tutkimuskysymykseeni: Mitä katsoja opetti minulle esityksestäni? Kuvaan, mitä tarkoitan oppimisella, opettamisella ja tiedolla määritellessäni katsojan opettajanani ja esityksen oppimistilanteena. Katsojalta saatu tieto käsitti tietoa sekä encore n:o-esitysluonnoksesta että ylipäätään esiintyjyydestä ja tekijyydestä vuorovaikutteisessa esitysmuodossa. Kuvaan luvussa kolme, millaista tietoa katsojat minulle mahdollistivat. Ajattelen, että tiedän esityksestä enemmän katsojan kautta ja asiantuntijuus esitykseen syntyy jaetun vuorovaikutustilanteen kautta. Kuvaan työn viimeisessä osassa prosessin aikana heränneitä tunteita ja ajatuksia, kerron, mitä ajattelen minun ja katsojan välisestä rakkaudesta kaiken jälkeen. Pitääkö alun manifesti yhä paikkansa?
-
（2020)Tämä kirjallinen opinnäytetyö on taiteellis-pedagoginen tutkielma paikkasidonnaisen työpaja-praktiikan ja esityksen prosessista nousevista hallitsemattoman ja kehkeytymisen kysymyksistä。Työssä on taiteellisen tutkimuksen ote。Se aukeaa maisemaan, jossa Se tapaa后人类主义，ja uusmaterialistisia aiheita ja keskustelukumppaneita, ja kytkeytyy kysymyksiin, joita mm. Annette Arlander ja Tuija Kokkonen ovat töissään ja tutkimuksissaan käsitelleet。Opinnäytetyön aihe nousee antroposeni -aikakauden posthumanmaniststa, ontology ologisista ja eettisistä kysymyksistä: mikä， miten ja miksi ihminen on suhteessa muihin olentoihin tällä planeetalla。Tämä littyy perustavalla tavalla niihin taiteellis-filosofisiin ja- pedagogisiin ajatteluprosesseihin, jotka määrittelevät sekä esteettisiä， että eettisiä arvoja prosessissa toteutetun työpaja- ja esityspraktiikan ytimessä。Opinnäyte kumpuaa uteliaisudesta tarkastella hallitsemattomuutta esitystaiteen ja taiteelle -pedagogisessa proessissa sekä alttiudesta asettua vaikutuksenalaiseksi, havainnoimaan keskeneräisyyden ja ei-ymmärtämisen ruumiillista olosuhdetta - rajatilaa, jossa lopullisia vastauksia ei ole lukittu。Tutkija-taiteilijan ruumis on paikka, jossa esitystaide ja kehkeytyminen manifestoituvat ruumiillisena kokemuksena。Kyse on monaistiesta kansa olemisesta sekä huomion suuntaamisesta;Huomio suuntautuu ympäristöön ja rajautuu työtapojen ja esitysmateriaalin valinnan kautta tietylle alueelle。Kyse on rajaamisen teosta ja vallankäytöstä， joka liittyy ohjaajantyöhön esitystaiteessa。 Kirjallinen tutkielma jakautuu neljään osaan, alkupuheisiin, työn kannalta keskeisten, työskentelystä nousevien teorioiden avaamiseen, taiteellis-pedagogisen työskentelyprosessin kuvaukseen sekä jälkipuheisiin. Taiteellis-pedagoginen työskentelyprosessi sisältää Vierailijattyöpajan ja (R)ajantaju-esityskokonaisuuden sekä niiden kehkeytymisen vaiheet, alkaen jo aiemmin tapahtuneiden esitysprosessien aikana. Kirjallisessa tutkielmassa esitetyt keskeiset havainnot liittyvät esitystaiteen tekemisen ja kokemisen hallitsemattomuuteen ja sattumanvaraisuuteen sekä yhdessä jonkin kanssa kehkeytymiseen ja toimijuuden jakautumiseen inhimillisen ja muun-kuin-inhimillisen keskinäisessä toimijaverkostossa. Opinnäytteen tutkimuksellinen ympäristö, entisten kaoliinisiilojen joutomaan kaltainen ympäristö toimii ajattelun innoittajana ja kanssa toimijana, johon toiminta myös paikallistuu. Paikkasidonnaisesti luodut Vierailijat-työpaja ja kaksiosainen (R)ajantaju-esitys toimivat paitsi tutkimisen ympäristönä myös siitä ulospäin avautuvana yrityksenä kommunikoida yleisölle prosessista noussutta ajattelua. Paikkasidonnainen työskentely toimii hedelmällisenä maaperänä sattumanvaraisen tarkastelulle. Sattumanvaraisuus on erottamaton osa paikassa tapahtuvaa ja siihen suhdetta luovaa esitystaidetta. Työpajan ja esityksen toimijuudet eivät rajaudu pelkästään inhimillisen piiriin. Tutkielma tuo esiin kysymyksen siitä, mikä inhimilliselle kokemukselle säilyy vieraana ja saavuttamattomana. Lisäksi se hahmottelee tulevia tutkimuskysymyksiä taitelijana ja pedagogina toimimisessa ja kehkeytymisessä, hallitsemattoman olosuhteen kanssa esitystaiteen kentällä.
-
（2020)Opinnäyte on taiteellinen tutkimus, jossa selvitetään, minkälaisia tunnekokemuksia liittyi coaching-ilmiön tutkimiseen fyysisen teatterin avulla Leap Beyond -esityksessä ja esityksen valmistusprosessissa syksyllä 2019 sekä keväällä 2020。Siinä tarkastellaan, mitä tuli esille fyysisen esiintyjäntyön, esityksen valmistamisen设计-metodilla ja itse esityksen kautta ja minkälaisia tunnekokemuksia praktiikan ja aiheen kohtaamiset tuottivat。图基木克森论解释学现象学。Työssä sekä fyysistä teatteria, että coaching-ilmiötä lähestytään ensin teoreettisesti ja sijoitetaan tutkimus aiheineen kulttuurihistorialliselle aikajanalle。Työn teoriaosiossa hahmotellaan fyysisten teattereiden olemusta ja suomalaisen fyysisen teatterin tämän hetken kenttää sekä coachingin taustoja tämän päivän ilmiönä。Työn alussa kirjoittaja perustelee tutkimuksen menetelmää ja sen mahdollista merkitystä taidekentällä osana fyysisen teatterin ja toisaalta taiteellisen tutkimuksen laajempaa keskustelua。Hän myös avaa omaa taustaansa taiteen tekijänä ja taide - ja sosiaalipsykologia taustaisena tutkijana, sekä praktiikkansa inspiraatioita fyysisen teatterin kentällä。超越oli kolmen ohjaajan yhteinen fyysinen, tilallinen ja kokemuksellinen teos, joka koostui kolmesta yhteen kietoutuneesta osasta。Kaikki osat 1)“Mielenlennon valmennuskeskus”2)“Leap of Faith”ja 3)“Lentämisen leikkikenttä”tarkastelivat lentämistä erilaisista näkökulmista käsin: psykologisena ja filosofisena ilmiönä sekä kehollisena kokemuksena。Työ keskittyy ensimmäisen osan " Mielenlennon Valmennuskeskuksen " rakentumisen tarkasteluun。 Mielenlennon Valmennuskeskuksen aiheena olivat erityisesti coaching-kulttuuriin liittyvät vuorovaikutussuhteet, sekä siitä nousevat tunteet ja asenteet. Coaching-teeman ja fyysisen teatterin kohtaamispintojen kokemuksia tarkastellaan Leap Beyond prosessin dokumentoinnin, kirjoittajan työpäiväkirjan ja havaintojen, sekä kysely- ja haastattelupohjaisten esiintyjä- ja katsojakokemusten avulla. Tutkimuksessa esille nousseet tunnekokemukset liittyivät kahteen pääasialliseen teemaan. Näitä olivat kokemukset ristiriitaisuuksista, kuten coachingin pitäminen yleisesti paradokseja sisältävänä aiheena, devising-metodin ja ryhmälähtöisyyden aiheuttama innostava epävarmuus, sekä tiedostavan ja tiedostetun liikkeen, vapauden ja vastuun, yksilöllisyyden ja yksinjäämisen ja psykologisten aiheiden ruumiillistamisen ristiriitaisina koetut kysymykset. Toisen tyyppiset tunnekokemukset liittyivät empatiaan, luottamukseen, asenteisiin ja motivaatioon. Esille nousseet teemat ovat yleisiä taiteen kontekstissa, mutta ko. tutkimuksesta noustessaan, ne voivat antaa tarttumapintaa sekä fyysisestä teatterista, että coaching-ilmiöstä kiinnostuneille. Ne voivat havainnollistaa fyysisen teatterin tekemisen mahdollisuuksia taiteessa, devising-prosesseihin liittyviä yleisempiä ilmiöitä, tai taiteen keinojen mahdollisuuksia esimerkiksi tunneälytaitojen kehittymisen ja motivaation suhteen. Opinnäytetyön lopuksi kirjoittaja palaa pohtimaan omaa suhdettaan taiteelliseen tutkimukseen, vetää yhteen esille nousseita tunnekokemuksia ja kysymyksiä, sekä pohtii mahdollisia jatkotutkimuksen kohteita suhteessa tutkimuksen teemoihin.
-
（2020)Opinnäytetyöni käsittelee itselleni keskeisimpiä taidepedagogisia teemoja, jotka tulivat näkyväksi tarkastellessani Trilogia koiralle - esityssarjan tilanteita。Mitä Vimma on tehnyt näkyväksi taideopettajuudestani?Vastuun Toisesta, jatkuvan uudelleen neuvottelun sekä屯teemat。Trilogia koiralle -esityssarja oli osa Teatterikorkeakoulun teatteriopettajan maisteriohjelman Taiteellis-pedagoginen tapahtuma -kurssia syksyllä 2019。Se koostui kolmesta esityksestä， joiden katsoja-kokijana oli koira, Vimma。普胡萨尼·维玛斯塔·塔科坦艾洛利斯塔·奥伦托亚，perheenjäsentä，杏叶kääpiövillakoiraa。Työn alussa käyn läpi taustalla vaikuttavia teoreettisia lähtöjä: fenomenologista tulokulmaa, holiststa ihmiskäsitystä， tulkintaani ihmisen kehollisuudesta, situation aalisudesta sekä relationaalisudesta。Työssä keskeistä上näkökulma, jonka mukaan olemme aina suhteessa ympäristöömme, suhteessa Toisiin。Lähtöihin kuuluu myös taideopettajuuteni kokemuksellinen perusta。Työn tarkoituksena on omien merkityssuhteideni sekä opettajuuteeni liittyvien uskomusten päivittäminen。 Pyrin kirjoittamalla vahvistamaan itselleni sitä, mihin taidepedagogina haluan kiinnittyä. Haluan vahvistaa sitä suhteessa Toiseen –Vimmaan. Sen tarkastelu, mitä meidän välillämme tapahtui Vimman kanssa Trilogia koiralle –esityksissä, teki näkyväksi vastuun Toisesta, jatkuvan uudelleen neuvottelun sekä tuen teemat. Liitän ne vahvasti filosofi Martin Buberin dialogisuuden -teoriaan, joka on työni keskeisin teoria. Tunnistan taidepedagogina toimimisen merkitsevän itselleni heiluriliikettä Buberin kuvaamien Minä–Sinä sekä Minä–Se -suhteiden välillä. Kyse ei ole pyrkimisestä johonkin tiettyyn tapaan olla suhteessa Toiseen, vaan sen hyväksymisestä, että taideopettajuus tulee tarkoittamaan heiluriliikettä kaikkiin suuntiin. Heiluriliike kuvastaa itselleni armollisuutta. Se auttaa oman keskeneräisyyteni sekä inhimillisyyteni hyväksymisessä.
-
（2020)在本论文中，我试图进一步纠缠的理论与对话，以教学。我的大部分观察来自于2020年1月我在台湾参加的一个研讨会。我和其他14名客座教师不得不寻找新的方法来不使用口头语言教学，因为我们和学生没有共同的语言。我开始问自己:具体化怎么能教学?起初，我不认为自己是一个研究人员。“研究”这个词对我的想象有很大的影响。通过将“研究”重命名为“档案”，我能够克服“研究”对我的先入为主的力量。通过反思自己的学习方式，我发现了一种命名和重命名的方法，帮助我与世界对话。凯伦·巴拉德将代理称为“反应能力”，或反应能力。这一现象使我想到想象是对话实践中代理的主要工具。 By further entangling agency and embodied dialogue I found a link towards anti-oppressive education. I wanted to trouble my understanding of the teacher and student relationship. Through my reflections I found a surprising paradox in my search to deconstruct the teacher-student relationship. I realized that in order to be the teacher I aspire to be, I would need to always remain a student. This unlocked a future imagining of the group as a teaching agent of its own. The workshop in Taiwan brought along new suggestions for how embodiment could teach. By placing an emphasis on intention and transformation, rather than verbalization, one can begin to transform the body into a tool for dialogue. I explored 2 different ways to teach without a common language. One, a collaborative touch practice I created with a fellow colleague, Marisa Martin. Another, a drawing practice about outlining yourself on a piece of paper and reimagining all of the possibilities that the human form can be. What this archival has unlocked in me is the unlimited amount of possibilities that exist when one entangles imagination, embodiment, dialogue, and pedagogy.
-
（2020)这项工作分析了声音的概念意味着什么，以及如何处理它在舞蹈背景下的非常规使用，通过一个激进的教学方法。在这一过程中，教学方法的激进性是基于我所确定的指导方针，目的是在与一群神经发散的人共事时，建立一种横向的教学风格。教学方法的原则是围绕教学的时间化和与参与者接触的基调。微观政治的概念来自Felix Guattari和Suely Rolnik，在这部作品中作为一种方法出现，用来理解人们对自己声音的体验与这些探索的微观和宏观政治含义之间的关系。这一事件所揭示的微观政治分析首先是实现一种非同寻常的体验的重要性，在这种情况下，身体和心灵都在测试边缘区域，在这种情况下，带有脱离日常声音使用的即兴动作流。其次，它涉及到提高对什么感觉、思想和情绪出现的批判性意识。第三，为自己组织这些信息，在稍后的阶段与工作小组分享，并与他们进行讨论。“作为肢体的声音:发声舞蹈实验室”是一个探索声音发声可能性与动作即兴结合的空间，以创造一种不同寻常的体验，使意识和讨论成为可能。在这个练习中，声音被认为是身体的一部分，生长在躯干深处，在这个空间中与自己和他人的关系中移动和合成。发声的肢体被鼓励偏离使用口语或音乐的语义。 By enhancing the embodied perception of the voice and welcoming it to the movement, this work aims to raise awareness about the relationship with one’s voice, give different input for the creation of movement and experiment with possibilities for a unity of expression that holds the body-breath-voice in what I have started to call sonomovements. "All you can do is breathe and hope" is the performance resulting from the process that Maia Nowack and I held with the students of Vocational Qualification in Dance at Vocational College Live. Through this process we facilitated a workshop for the students, where we were able to test our approach to pedagogy, develop our practices and share a creative process. A detailed description of the practical work is presented accompanied by reflections on how the challenges that emerged were resolved. This performance was the crystallization of the exploration of those phonatory possibilities that "The Voice as a Limb" enabled, in coordination with the creative methods we used to involve students in the dramaturgy of the choreographic worlds that we created with them. This thesis work follows Robin Nelson’s approach of Practice as Research in Arts and is deeply inspired by Erin Manning’s propositions for Research-Creation. In Nelson’s multimodal method there are three modes of knowledge intertwined: the theoretical, the practical and the outcome of the juxtaposition of both. The reaserch inquiry is the following: what has the practice of "The Voice as a Limb: Sounding Dance Laboratory" during the work with Vocational College Live’s dance students taught me about micropolitics and radical pedagogy? What does it mean to put the voice in the centre of the dance practice? How do my guidelines on radical pedagogy affect the process of the workshop? What is the relationship between radical pedagogy and micropolitics in this project? And what are the pedagogical tools needed to pass the threshold towards the voice-movement exploration?
-
-
（2020)Vastaan tässä tutkielmassa kysymyksiin millaisia ovat ohjaamiseni praktiikat;Ovatko ne ovat yhteydessä lapsuuden uskosta irt秋isen kokemukseen ja miten;Kuuluuko taustaani valkoista dominanssia neutralisoivia nariveja;Miten valkoisuus näkyy ohjaamiseni praktiikoissa。Määritän tutkielmani Juha Vartoa, Pauliina Hulkkoa ja Norman K. Denziniä lainaten taiteelliseksi, taiteilijalähtöiseksi tutkimukseksi, jossa on autoetnografisia piirteitä。Kuvaan kolmea ohjaamiseni praktiikkaa, jotka ovat minän sijoittaminen, peittäminen ja vetäytyminen。Sijoitan praktiikoiden tuottaman estetiikan minimalismin tyylisuunnan, draamallisen koheesion sekä puhtauden käsitteen alueille。Minimalismin teoretisoinissa sovellan Pauliina Hulkon ajattelua, dramallisen koheesion määrittelemisessä Katariina Nummisen, Gustav Freytagin ja Hans-Thies Lehmannin ajattelua ja puhtauden käsitteen otan mukaan humanogi Mary Douglasilta。Argumentoin, että työtapoihini vaikuttaa lapsuuden uskosta eroamisen kokemus ja sen synnyttämä yhteysvirheen tila。Yhteysvirheen tila on ei-kuulumisen tai ulkopuolisuuden kokemus, jännitteinen kenttä， jolle on tyypillistä pyrkiä korjaamaan itsensä。 Käsitteellistän yhteysvirhettä lainaten Mary Douglasin ajattelua yhteisöiden rajapintojen vaarallisuudesta. Douglasin mukaan yhteisöiden välisyys on muodoton luova tila, jota pitää liikkeessä epäjärjestyksen voima. Ehdotan, että haen teatteriohjaajan ammatista ennen kaikkea eheän yhteyden kokemusta kertomalla tarinaa. Ehdotan Stuart Hallin ja Jacques Lacanin teoretisointeihin nojaten, että prosesseissani toistuvat praktiikat minän sijoittaminen, peittäminen ja vetäytyminen ovat tapoja luoda eheyttä minäkokemukseen, yhteyttä itsen ja taiteen kokijoiden välille sekä tehdä esityksen materiaalista itselle tunnistettavaa. Pohdin tarinan käsitteen ongelmallisuutta ja reflektoin Leena-Maija Rossin, Koko Hubaran, Michel Foucault’n, Stuart Hallin ja Mary Douglasin teoretisointeihin nojaten, miltä osin ohjaamani tarinat toisintavat ja miltä osin horjuttavat valkoiseen länsimaiseen subjektiin yhdistettyjä representaatioita ja niiden hierarkista paremmuutta. Sovellan valkoisuuden käsitteen teoretisointia Ruth Frankenbergilta, Niko Hallikaiselta ja Robin Di Angelolta ja lännen teoretisointia Hallilta. Syvennän suhdettani valkoisiin tarinoihin reflektoimalla lapsuuden kulttuurissa toistettuja tarinoita, jotka neutralisoivat valkoisen länsimaisen subjektin dominanssia. Huomaan, että näitä ovat kristityn Suomen myytti, homogeenisen Suomen myytti sekä myytti porvaripolitiikan kristittyydestä ja itsen hillitsemisen yläluokkaisuudesta. Kartoitan, miten valkoisuus näkyy ohjaamiseni praktiikoissa ja huomaan, että peittämisen praktiikan tuottaman minimalistinen estetiikka on yhteydessä valkoisuuteen siten, että teoksen ydin puhdistetaan esiin ja sitä suojellaan anomalialta. Huomaan, että minän sijoittamisen praktiikka kerii teosteni koko universumin valkoisen, terveen, nuoren, cis-naisen ympärille. Sovellan tekemiäni havaintoja tuleviin töihini siten, että tarkastelen Rouva C näytelmäni ohjaussuunnitelmaa Stuart Hallin stereotyyppien vastustamisen taktiikoiden läpi. Tutkielma osallistuu feministiseen ja postkolonialistiseen keskusteluun taiteilijan vastuusta ja pohjautuu ajatukseen, että minulla on eniten vastuuta ja eniten sokeutta alueilla, joilla olen etuoikeutettu. Valkoisuus on tällainen alue.
-
（2020)与编舞这一术语的传统表达方式相比，动作的表述似乎是编舞家作为一种激活剂使之运动起来的东西。在这篇论文中，我将说明在我自己的推理中围绕这个概念的转换，并提出三个术语编舞者，编舞对象，作为恒定条件的运动(MCC)和它们的相互关系。通过我自己的研究和实践的演变，我将展示我是如何理解的，如果一个编舞对象、编舞家或流行的动作概念发生了变化，那么其他两者也必须经历重新制定。这篇论文将展示这些变量是如何在我的作品中相互内在联系的，没有一个变量对其他变量有更多的代理或影响。本文的论证将使用TRANS-(2015)，特别是Ality(2018)的合作编舞作品的研究和展示，作为MCC概念如何实现的定义模型，然后改变我的思维和影响我的编舞方法。首先，我将说明我们是如何在TRANS中找到MCC的萌芽的。然后我将展示它是如何成为作品ally的起点的。通过虚拟的概念和我在赫尔辛基艺术大学戏剧学院(TeaK)生态学和当代表演硕士课程的学习，运动作为恒定条件的想法得到了进一步发展。
-
（Taideyliopisto，2020) -
（2020) -
（2020)我的艺术硕士论文是一个建议，在雕塑的世界和我自己的艺术实践中，对物质性有一个更共情的方法。这段文字带着你从台北的一家石头店走到我的自行车训练，再到与生物学家共进晚餐，最后在Covid-19大流行期间到达我家。文本是虚构文本(我的个人经历)和理论例子的结合，主要由两位作者简·贝内特(Jane Bennett，《活力物质》，《事物的政治生态学》，2010)和黛西·希尔迪亚德(Daisy Hildyard，《第二身体》，2017)所作。论文通过讲述我从台湾到芬兰的石头的故事，更广泛地展示了我的艺术实践。这些石头是我这个艺术家感兴趣、吸引并塑造的材料的完美例子，但它们之间的关系并不总是那么简单。材料本身让人感觉有生命，而我作为创造者的角色突然感到空虚。我想谈谈作为活的物质的体现与周围世界的关系的物理体验。我想通过将艺术实践与体育训练相结合来回顾艺术家与艺术作品的关系，令人惊讶的是，训练课程本身的一切都发挥着重要作用。不像我的艺术实践。结合这两个看似毫无关联的世界，我能学到什么呢? Thesis text also consists of a chapter about the artwork (exhibited in Exhibition Laboratory during 10.10-8.11.2020, as a part of Kuvan Kevät 2020) and explanation of its background and used materials.
-
（2020)在一节钢琴课上，无论何时发出反馈，无论是对一整首曲子还是对音乐的一个小节，都假定在发出反馈之前已经进行了某种非正式的评估。然而，对学习者和教师来说，反馈在钢琴课上的作用并不总是相同的。事实上，这种以技能为导向的活动的本质鼓励教师扮演反馈发起者的角色。不幸的是，当这种情况发生时，反馈的目的和反馈的好处就消失了。本研究的目的是探讨如何专注于不同类型的反馈，以提高一对一钢琴课的反馈质量。本研究通过反馈水平、反馈类型和反馈意图这三个反馈变量，探讨了分析形成性反馈的技巧。
-
（2020)Tässä työssä tarkastelen erilaisia keinoja urkujensoiton harjoittelun tehostamiseksi。Tutkin myös keinoja, joilla uusien kappaliden omaksumista voi tarvittaessa nopeuttaa。Tutkimuskysymykseni on, kuinka harjoitella urkujensoittoa sekä omaksua uutta ohjelmistoa mahdollisimman tehokkaasti, varsinkin kun käytettävissä on rajallinen määrä aikaa。Tutkimukseni on kvalitatiivinen, ja se sisältää autoetnografisia piirteitä。Aineistona käytän muun muassa Niklas Pokin taiteellisen tohtoritutkinnon kirjallista työtä“Prima vista - soiton harjoittelu ja opettaminen”，Markus Malmgrenin taiteellisen tohtoritutkinnon kirjallista työtä“Nuotin vierestä soittamisen taito”sekä Jacques van ortmersenin teosta“风琴技术”。Työni perustuu paljolti myös omiin kokemuksiini harjoittelusta ja nopeasta omaksumisesta。Analysoin, mitä hyviä harjoituskeinoja kannattaa käyttää。Käsittelen myös useaa eri keinoa pelkistää teosta。Tässä käytän apuna nuottiesimerkkejä havainnollistamassa kulloinkin käsiteltävää keinoa。
-
（Sibelius-Akatemia，1985) -
